teetä
vesi alkaa poreilemaan.
se kiehuu valurautaisessa pannussa, jonka löysin japanilaishenkisestä kaupasta pääkaupungissa. oikea tetsubin, näitä on vaikea löytää, ja vielä hyvään hintaan sillä kauppa oli tilannut niitä vahingossa. niiden kun nimittäin oli pitänyt ostaa niitä tavallisempia, sisältä pinnoitettuja, mitä voi käyttää teen hauduttamiseen.
mutta tämä on sellainen oikea. tässä voi keittää vettä.
istun lattialla. kissa istuu taas ikkunalla. edessäni lattialla, keittolevyn vieressä, on puinen tarjotin.
tänään aion hauduttaa pueria. sellaista, missä on suuret ja kauniit lehdet, kunhan ne avautuvat. sellaiset, joita katsoessa näkee että kyse on kasvista. sellaisesta kasvista, joka kasvaa kuuden metrin korkuiseksi puuksi, jos kukaan ei sitä leikkaa plantaasin vaatimiin rajoihin, jotta lehtiä on helppo poimia tarpeeksi teollisen tuotannon tarpeisiin. ei. nämä lehdet ovat totta.
mutta paras jatkaa, vesi kiehuu
kaadan lehtiä purkista laakeaan kulhoon. en tänään aio tehdä mitään vaikeampaa. sitä paitsi lehdet näkee kulhosta niin kauniisti. voin jo nähdä mielessäni lehdet pyörimässä ympyrää kun kohta kaadan niille vettä.
kaadan korkealta, jolloin vesi virtaa kauniina vanana, mutta myös samalla viilenee aavistuksen, juuri sopivan aavistuksen, verran.
tuoksu alkaa nousta kulhosta melkein heti kun vesi osuu lehtiin. olen sen kanssa hetken. kuusi hidasta hengitystä, sisään ja ulos.
laakeassa kulhossa tee jäähtyy nopeasti