nopeasti
toimistolla.
olen saanut viestin: tämä on tehtävä nopeasti.
on myönnettävä, tämä on minulle vaikeaa. nopeasti tekeminen on vaarallista. ja melko väsyttävää. on totta, että viisas ihminen osaisi säilyttää tasapainonsa jopa kiireen keskellä. aivan niin viisas en kuitenkaan ole.
on siis nojauduttava siihen mihin voi. näinä aikoina avokonttorikin on onneksi melko hiljainen. nostan työpöydän seisoma-asentoon, ja käyn sen alle istumaan. tässä on hyvä olla. toimiston seinien moderni ja trendikäs valkoisen sävy on hyvin samankaltainen kuin zendon seinät.
tässä ympäristössä pysähtyminen tapahtuu hitaasti, mutta vähitellen kuitenkin.
on hassua, kuinka pieniltä ongelmat näyttävät, kun ensin pysähtyy katsomaan olemassaolon hämmentävyyttä.
ilman tyynyä jalat väsyvät nopeasti. en istunut kauaa, mutta onneksi huomaan kaiken olevan hyvin.
en ajatellut, mutta kuitenkin ratkaisu nousee ajatuksena mieleeni. erikoista. ei tämä vaikea asia ollutkaan. näppäimistön näpyttelyä.
käyn kahvihuoneessa, keitän vettä. ei täällä kelvollista teetä ole, mutta ehdin vaihtaa sanoja muutaman paikalle vaeltavan aaveen kanssa. en tiedä, tietävätkö he meidän kaikkien täällä kulkevien olevan aaveita. ehkä he vain käyttävät eri sanoja.
lasikopissa etäpuhelussa. kokous. ei oikeastaan koske minua, ja on houkutus antaa huomion lipua tietoverkon kärsimyskurimukseen. koitan muistuttaa itselleni: nämäkin ovat eläviä olentoja, ja olen vannonut vapauttavani heidät. koitan keskittyä aaveiden sanoihin, siihen miten ne sanotaan, totuuteen niiden takana.
kun lähden kotiin, on jo pimeää. huomenna täytyy käydä ulkona valoisaan aikaan.