Kuinka teetä juodaan
Tee ei ole kuumaa lehdillä maustettua vettä.
Tee on pyhä transformaatio, Jeesus muuttamassa vettä viiniksi. Mutta parempaa.
Kun aloitat, nosta mieleesi teenlehtien todellisuus. Ne ovat jostain peräisin, joku on ne poiminut, paahtanut, käsitellyt. Kuka? Missä? Tiedätkö?
Et tiedä. Se on hyvä hyväksyä. Saatat arvailla jotakin - ehkä myyjä tai pakkaus kertoi jotakin, ehkä parhaan tietonsa mukaan, ehkä markkinointifraasit mielessään. Lehdet itsessään kertovat jotakin, vaikket niitä osaisi lukeakaan.
Pohjimmiltaan et voi kuitenkaan tietää. Et yksityiskohtia. Mutta sen tiedät, että jostain ne ovat peräisin. Jotkut syyt, tekijät, ihmiset auttoivat niiden syntymisessä tähän hetkeen.
Tämä tee syntyi lukemattomien olentojen uurastuksesta. Arvostakaamme sitä!
Teen synty vaatii kolme tekijää. Lehdet ovat niistä ensimmäinen, ja on aika siirtyä toiseen.
Toiseksi tarvitset vettä. Vaikka Tee ei ole vettä, suurin osa sen tekijöistä on vettä. Mistä vesi on peräisin? Millaista se on? Ehkä todennäköisesti asuntosi hanavettä. Tiedätkö mistä se on peräisin? Mistä vesistöstä, minkä ja millaisen käsittelylaitoksen kautta? Kenen asentamia putkia pitkin?
Et tiedä, mutta voit silti muistaa.
Toisissa olosuhteissa veden saaminen voisi olla vaikeampaa. Toisenlainen vesi tuottaa toisenlaista teetä. Kun kantaa veden itse lähteestä, kaivosta, joestä, järvestä, sulattaa lumesta, tuntuuko se erilaiselta? Tietysti. Millä lailla?
Kolmanneksi.
Kuumutta, lämpöä, tulta.
Veden keittäminen on se, mikä käynnistää tämän alkemian. Tee se huolella!
Pidä huoli, että kaikki on paikoillaan tätä varten.
Kohtele vedenkeitintäsi kunnioituksella. Se työskentelee vimmatusti, puskee sähköverkon jännitystä kylmään veteen. Kun olet valmis naksauttamaan sen päälle, pysähdy hetkeksi harkitsemaan, mitä se tarkoittaa. Sähkö tuotetaan jossain. Entropian virta, puunrungot sähkökattilassa, kuohuva koski, se-mikä-pitää-atomit-yhdessä.
Kun veden ja tulen leikki on alkanut: pysähdy.
Kuuntele vettä. Hiljaisuutta, sitä seuraavaa kohinaa, sitä seuraavaa pauhua. Et kuule tätä sinfoniaa uudelleen enää ikinä! Pysähdy! Kuuntele!
Aika on koittanut.
Tapoja, joilla yhdistää kuuma vesi ja lehdet on monia. Tätä voit opiskella koko elämäsi. Aloittaminen on kuitenkin helppoa. Aseta lehdet astiaan. Tartu rauhallisesti vedenkeittimeesi. Hengitä syvään. Tasaisin ottein, kaada vesi yhteen lehtien kanssa. Tämäkin on taito. Tee parhaasi. Kuinka monella tavalla veden voikaan kaataa? Yhtä monella kuin...
Kun olet asettanut vedenkeittimen takaisin, tuo huomiosi hautuvaan teehen. Pyhä alkemia on käynnissä. Miltä se näyttää, kuulostaa, tuoksuu? Jos kosketat sormellasi kevyesti haudutusastiaa, voit kokea miltä se tuntuu.
Älä kiirehdi, älä viivyttele. Tee on valmista, kun se on. Kun päätätte niin.
Anna teen jäähtyä, mutta älä liikaa. Älä harhaile! Tee odottaa sinua, odota sinä Teetä. Katsele hengitystäsi.
Kun on aika nostaa kuppi huulillesi. Pysähdy taas. Tämä ei ole alku, eikä loppu. Hengitä. Haista. Maista.
Ensimmäisenä ehkä huomaat onko tee liian kuumaa vai sopivaa? Ehkä päätät odottaa vielä hetken, ehkä et. Anna ensimmäisten makuhavaintojen tulla kuten ne tulevat. Sitten voit keskittyä huomaamaan miltä tee tuntuu. Hyvä tee ei tunnu vedeltä, se on paksumpaa, sileämpää, terävämpää. Hunajaa lehdellä.
Hengitä ulos. Miltä uloshengitys tuoksuu, kun se palaa lävitsesi? Miltä suussasi tuntuu? Nielussasi?
Kohta voit suunnata huomiosi muualle kehoosi. Huomaatko miten se vaikuttaa sinuun? Rinnassasi, vatsassasi? Päässäsi? Kasvoillasi? Sydämessä? Mielessäsi?
Älä kiirehdi. Olkaa hetki yhdessä. Tutustukaa toisiinne.
Tätä on olla elossa.